Hiuksen rakenne
Hius on muodostunut keratiinista, sarveistuneista kuolleista soluista. Hiuksen elävä osa on ihon alla.
Hius koostuu kuolleista ja kovettuneista soluista eli keratiinista. Hiuskarva muodostuu ja kasvaa karvatupen, follikkelin, suojaamana. Karvatuppi kulkee dermiksestä epidermiksen läpi ihon pintaan. Se on 3-5 mm pitkä, kalvojen muodostama pussi, jonka seinämät muodostuvat epiteeli- ja sidekudoksesta, johon talirauhanen ja karvankohottajalihas ovat liittyneinä. Karvatupen pohjaosaa nimitetään hiusnystyksi eli hiuspapillaksi, josta hius syntyy jatkuvan solunjakautumisen seurauksena.
Hiusnystyn pinta on muodostunut epidermiksen tyvisolukerroksen solujen kaltaisesta solukosta. Hiusnystyn yläosassa ovat melanosyytit, joista hiuksen väriaine (melanini) muodostuu. Hiusnystyn sisällä on hiussuonisto,joka kuljettaa ravinteikasta ja hapekasta verta soluille.
Hauraat ja pehmeat Henlen ja Huxleyn kalvot ympäroivät hiusnystyä suojaten hiusjuurta. Hiuksen pehmeätja pyöreät alkusolut muodostuvat hiusnystyn pinnallaja hiusjuuressa (bulbi). Hiusnysty tuottaa koko ajan uutta solukkoa, joka työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin (bulbi). Solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi. Karva alkaa muodostua hiussipulis- sa. Sen mukaan, missä kohdin hiusnystyä solu on syntynyt, se muuttuu pitkulaiseksi ja kovaksi kuitu- soluksi tai levymäiseksi pintasoluksi. Tätä prosessia kutsutaan sarveistumiseksi eli keratinisoitumiseksi.
Hiuksen ihonpäälliset kerrokset ovat suomu- eli pintakerros (kutikula) ja kuitukerros (kortex) sekä ydinkerros (medulla). Suomukerros koostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä, päällekäisistä keratiinikuiduista, jotka päällekkäin limittyessään muodostavat hiuksen pinnan.
Hiuksessa on veskimäärin 6-10 suomukerrosta riippuen hiuksen paksuudesta. Mitä paksumpi hius on, sitä enemmän hiuksessa on suomukerroksia. Suomukerros on väritön ja läpikuultava ja siinä on vettä ja likaa hylkivä pinta. Suomujen tiiviydestä riippuu hiuksen pinnan kiilto sen heijastaessa valonsäteitä.
Mitä vanhemmaksi hius kasvaa, sitä rosoreunaisemmiksi suomut muuttuvat kulumisesta johtuen. Hius kuivuu, kun mekaaninen rasitus, kuten harjaaminen, tupeeraaminen, kuuma ilma tai rauta tai kemialliset käsittelyt kuluttavat suomuisen pinnan rakennetta ja liuottavat sekä kuivattavat sitä tiiviisti yhdessä pitävää hyaliinia. Suomujen reunat nousevat irti pinnastaan ja hiukseen muodostuu aukko- ja eli hius "huokoistuu". Huokoistuneen hiuksen pinnasta valonsäteet eivät heijastu tasaisesti ja hius näyttää himmeältä ja huonokuntoiselta. Kampaaja voi vaikuttaa hiuksen kiiltoon paikkaamalla suomukerroksen aukkoja sitä täyttävillä tai hiuksen pinnalle kalvoa muodostavilla hoito-ja muotoilutuotteilla taisulkemalla suomukerrosta happamilla hoitoaineilla. Tuotteiden ainesosat palauttavat hiuksen kosteustasapainon ja sähköisen varauksen entiselleen sekä tuovat hiukseen kosteutta, jolloin suomut vetäytyvät pinnanmyötäisiksi. Hyvin tiivin ja panssarimaisen hiuksen pintaan, joka on liukas ja vastustava, voidaan puolestaan muotoilutuotteilla saada kitkaa helpottamaan kampauksen aikaansaamista.
Kuitukerroksen keratiinisolut ovat muodoltaan putkimaisia kuitusoluja, joita hyaliini pitää koossa. Kuitusolu muodostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrofibrilleistä. Mikrofibrillit koostuvat alkusäikeistä eli protofibrilleistä. Yksi alkusäie on muodostunut kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka ovat koostuneet atomeista (hiili, vety, happi ja typpi). Näitä molekyyliketjuja littävät toisiinsa poikittaiset rikkisillat.
Kuitukerroksessa sijaitsee hiuksen melaniini eli väripigmentit. Kuitukerroksen rakenne antaa hiukselle myös sen elastisuuden. Parturi-kampaaja vaikuttaa kuitukerroksen rakenteeseen kemiallisilla käsittelyillä. Hiusten permanentti- ja värjäyskäsittelyjen näkyvät muutokset tehdään pääasiassa kuitukerroksen rakenteeseen. Rakennevaurioksi kutsutaan hiusten kuitukerroksen rakenteen rikkoutumista. Kuitukerroksessa keskellä sijaitsee hiuksen ydinkerros, joka muodostuu tyhjistä onteloista. Ydinkerroksen merkitystä ei tunneta hyvin mutta tiedetään, että joistakin hyvin hennoista hiuksista se voi puuttua kokonaan. Ydin voijatkua koko hiusvarren mitassa tai "katketa" ja alkaa uudelleen.
Ihmisen hiuspohjan alueella kasvaa keskimäärin100 000 hiusta.
Paksuus voidaan mitata hiusvahvuusmittarilla. Keskivahvuuisten hiusten läpimitta on 0,04-0,06 mm. pienempi luku tarkoittaa ohutta hiusta ja suurempi luku paksumpaa hiusta.
Taipuisuus ja kihartuminen ovat yksilöllisiä ominaisuuksia hiuksessa. Mitä taipuvampi hius on, sitä kuohkeammalta se näyttää. Kiharaiset hiukset sijoittuvat ilmavasti toistensa päälle, kun taas suorat hiukset soljuvat toistensa lomaan limittäin sileästi ja litteästi. Hiuksiin pyritään saamaan tuuheutta ja ilmavuutta kampauksen avulla. Kampausnesteet, muotovaahdot ja vahat - rasvamaiset ja kalvoa muodostavat muotoilutuotteet tekevät hiuksen pintaan kerroksen, kalvon tai kitkaisen pinnan, jonka tarkoitus on pitää hiukset ilmavasti erossa toisistaan. Kampauksen lisäksi permanenttikäsittelyllä on mahdollista muuttaa hiuksen rakenne taipuisaksi tai kiharaiseksi pysyvästi. Oikein suunniteltu ja toteutettu permanenttikäsittely onkin hyvä tuki ja apu kampaukselle.
Hiuksen rakenne on kimmoisa ja joustava.hyvä kuntoinen ja käsittelemätön hius venyy 10-30% , mutta palautuu entiseen muotoonsa. mitä vaurioituneempi hius on ,sitä venyvämpi se on .
Hiuksen pinta on sähköiseltä varaukseltaan negatiivinen ja vetää puoleensa vastakkaista varausta olevia hiukkasia. Puhtaat ja kuivat hiukset ovat usein sähköiset ja lentävät. Lika ja pöly tarttuvat niihin helposti ja esimerkiksi kampauksen teko on hankalaa. Erityisesti talvella, kun ilman kosteus on vähäinen, tätä staattisen sähkön tuomaa ilmiötä esiintyy hiuksissa paljon. Mitä huonokuntoisempi hius on, sitä negatiivisempi niiden varaus on.
Hygroskooppsuus: Hygro- skooppisuudella tarkoitetaan hiuksen kykyä sitoa kosteutta esimerkiksi ilmasta, mikä on tyypillinen hiusmateriaalin ominaisuus. Kosteuden imeytyessä hiukseen hius muuttuu venyvämmäksi ja turpoaa. Märkänä hius on plastinen ja helposti muotoiltavissa. Tästä johtuumyös kampauksen huono kesto sateisella tai sumuisella säällä, kun ilman kosteus on korkea. Kosteuden imeytymistä hiukseen pyritään Hiusmateriaali on ehkäisemään hiuslakalla ja kosteudelta suojaavilla, kalvoa muodostavilla muotoilutuotteilla. Erilaisten käsittelyjen myötä hiuksen kuitukerroksen rakenne vaurioituu ja hius muuttuu sitä hygroskooppisem- maksi mitä vaurioituneempi sen rakenne on.
Hiusten kohoutuminen riippuu hiuksen paksuudesta, tuuheudesta ja joustavuudesta. Hiusten luonnollisella laskeutumisella tarkoitetaan kuivien hiusten tyven kohoutumisen vaikutusta muoto- linjaan hiusten laskeutuessa alas. Luonnollista kohoutumista tai laskeutumisastetta tulee enna- koida hiuksia leikattaessa. Jäykät paksut tai tuuheat hiukset kohoutuvat enemmän kuin ohuet, harvat ja veltot. Kampauksissa hiusten kohoutumista voi säädellä rullauksen tai otteiden jännitteellä . Paksuihin ja jänteviin hiuksiin kuohkeus syn- tyy helpommin, kun puolestaan ohuita ja velttoja hiuksia täytyy ylijännittää voimakkaammin. Huo- nokuntoiset hiukset menettävät joustavuuttaan ja muuttuvat veltoiksi.
Hiuspohjan ja hiusten pH-tasapainon ylläpitäminen on terveiden hiusten lähtökohta. Hiusten mahdollisimman ehjä rakenne on edellytys kaikille onnistuneille kemiallisille käsittelyille.
Mikä on Neutraali pH?
pH 7 on kemiallisesti neutraali. Hiustenhoitotuotteilla, joiden pH arvo liikkuu 3.5 ja 5.5 välillä, on todettu olevan hyödyllisiä hiuksille.
pH:n vaihtelut
Kun pH arvo menee 6.0 alapuolelle, hiuksen pintakerros sulkeutuu ja tiivistyy. Mieto hapan hoitoaine (pH alle 7) voi tuoda hiuksiin lisää kiiltoa, koska se tasoittaa hiuksen pintakerrosta, jolloin valo heijastuu suoremmin siitä. Voimakkaat hapot vaurioittavat hiusta. Happamia hoitoaineita ei tulisi käyttää, kun hiukset on värjätty punaiseksi tai oranssiksi, vaan hiuksiin tulisi käyttää muita värin hoitamiseen tarkoitettuja tuotteita.
Jos hiuksiin levitettävän vesipitoisen liuoksen pH-arvo on emäksinen (yli 7.0), vety- ja suolasidosten katkeaminen nopeutuu, ja vesi pääsee imeytymään hiukseen nopeammin. Tämä ilmiö tapahtuu aina, kun hiuksia käsitellään emäksisellä aineella, kuten väriaineet tai permanenttiaineet. Kyseisten tuotteiden vaikuttavat ainesosat pääsevät nopeasti veden mukana hiuksen ytimeen asti, kun tuote on emäksinen. Mutta jos tuote on liian alkaalinen, vaurioittaa se hiusta. Monet tuotteet on suunnattu vaikuttaamaan hiusten pH- arvoon
HIUSTEN LUONNONVÄRIAINEET
Hiusten luonnonväriaine syntyy hiussipulin melano- syyteissä. Melanosyyttien valmistamat väriaineet ovat melaniineja, ja ne kulkeutuvat melanosyyttien ulokkeiden välityksellä keratinosyytteihin. Keratinosyy- teissä melaniinit ovat värijyväsina eli pigmentteinä. Kun keratinosyytit kulkeutuvat hiustupessa eteen- päin, ne muuttuvat kuolleiksi kuitusoluiksi, ja niihin ovat jääneet hiuksille väriä antavat pigmentit. Melanosyytit ovat eläviä soluja ja väriaineiden muodostuminen niissä tapahtuu niin kuin asiat elävissä soluissa tapahtuvat: solut saavat ravintoaineita, joista muokataan geenien ohjeiden mukaan tuotteita. Valmiin tuotteen syntyminen on yleensä tulos useista perättäisistä reaktioista, joissa tarvitaan entsyymejä katalyyteiksi. Mielenkiintoista on se, että kaikki tuhannet erilaiset hiusten värivivahteet syntyvät alunperin vain harvoista lähtötuotteista. Keskeinen raaka- aine kaikille värivivahteille on tyrosiiniaminohappo.
Eumelaniini (eu=oikea) muodostaa pääasiassa rakeista pigmenttiä. Eumelaniinin erilaiset ruskeat ja mustat sävyt muodostuvat punaisen, keltaisen ja sinisen värin optisesta yhteisvaikutuksesta. Mitä enemmän on sinistä, sitä tummempi väri on.
Feomelaniinin hajanainen pigmentti on keltaista, paitsi punahiuksisilla, joilla se sisältää hapettuvat huonoimmin ja siis poistuvat hiuksista myös punaista. Keltaiset pigmentit viimeiseksi.
1. Kasvuvaihe (anageenivaihe) Hiuksen kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta, mutta lyhenee ihmisen ikääntyessä. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituvia soluja karvatupessa ylöspäin. Uusi hius kasvaa noin 1 cm kuukaudessa Nuorilla hiukset voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi. Hiusten kasvu on myös rotuominaisuus, esimerkiksi aasialaisilla ihmisillä hiukset voivat kasvaa lähes kahteen metriin. Normaalisti kasvuvaiheessa on 85-90 % hiuksista
2. Siirtymävaihe, välivaihe, ylimenovaihe (katageenivaihe) Siirtymävaihe kestää noin 2 viikkoa, jona aikana hiuksen kasvuloppuu solujen jakaantumisen loppumisen myötä. Karvatuppi supistuu ja hius irtaantuu sille tärkeistä verisuonista ja ravinnonlähteistä. Hius ei vielä irtoa hiuspohjasta ilman mekaanista rasitusta. 1-3 viikkoa kestävässä siirtymävaiheessa on noin 1 % hiuksista
3. Lepovaihe (telogeenivaihe) Lepovaihe kestää 2-4 kuukautta. Sen aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Lepovaiheen loppupuolella hiusnystystä kehittyy uusi hius ja hiuksen uusi kasvuvaihe alkaa. Lepovaiheessa on yhtäaikaisesti noin 10-15 % hiuksista.
Hius on muodostunut keratiinista, sarveistuneista kuolleista soluista. Hiuksen elävä osa on ihon alla.
Hius koostuu kuolleista ja kovettuneista soluista eli keratiinista. Hiuskarva muodostuu ja kasvaa karvatupen, follikkelin, suojaamana. Karvatuppi kulkee dermiksestä epidermiksen läpi ihon pintaan. Se on 3-5 mm pitkä, kalvojen muodostama pussi, jonka seinämät muodostuvat epiteeli- ja sidekudoksesta, johon talirauhanen ja karvankohottajalihas ovat liittyneinä. Karvatupen pohjaosaa nimitetään hiusnystyksi eli hiuspapillaksi, josta hius syntyy jatkuvan solunjakautumisen seurauksena.
Hiusnystyn pinta on muodostunut epidermiksen tyvisolukerroksen solujen kaltaisesta solukosta. Hiusnystyn yläosassa ovat melanosyytit, joista hiuksen väriaine (melanini) muodostuu. Hiusnystyn sisällä on hiussuonisto,joka kuljettaa ravinteikasta ja hapekasta verta soluille.
Hauraat ja pehmeat Henlen ja Huxleyn kalvot ympäroivät hiusnystyä suojaten hiusjuurta. Hiuksen pehmeätja pyöreät alkusolut muodostuvat hiusnystyn pinnallaja hiusjuuressa (bulbi). Hiusnysty tuottaa koko ajan uutta solukkoa, joka työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin (bulbi). Solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi. Karva alkaa muodostua hiussipulis- sa. Sen mukaan, missä kohdin hiusnystyä solu on syntynyt, se muuttuu pitkulaiseksi ja kovaksi kuitu- soluksi tai levymäiseksi pintasoluksi. Tätä prosessia kutsutaan sarveistumiseksi eli keratinisoitumiseksi.
Hiuksen ihonpäälliset kerrokset ovat suomu- eli pintakerros (kutikula) ja kuitukerros (kortex) sekä ydinkerros (medulla). Suomukerros koostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä, päällekäisistä keratiinikuiduista, jotka päällekkäin limittyessään muodostavat hiuksen pinnan.
Hiuksessa on veskimäärin 6-10 suomukerrosta riippuen hiuksen paksuudesta. Mitä paksumpi hius on, sitä enemmän hiuksessa on suomukerroksia. Suomukerros on väritön ja läpikuultava ja siinä on vettä ja likaa hylkivä pinta. Suomujen tiiviydestä riippuu hiuksen pinnan kiilto sen heijastaessa valonsäteitä.
Mitä vanhemmaksi hius kasvaa, sitä rosoreunaisemmiksi suomut muuttuvat kulumisesta johtuen. Hius kuivuu, kun mekaaninen rasitus, kuten harjaaminen, tupeeraaminen, kuuma ilma tai rauta tai kemialliset käsittelyt kuluttavat suomuisen pinnan rakennetta ja liuottavat sekä kuivattavat sitä tiiviisti yhdessä pitävää hyaliinia. Suomujen reunat nousevat irti pinnastaan ja hiukseen muodostuu aukko- ja eli hius "huokoistuu". Huokoistuneen hiuksen pinnasta valonsäteet eivät heijastu tasaisesti ja hius näyttää himmeältä ja huonokuntoiselta. Kampaaja voi vaikuttaa hiuksen kiiltoon paikkaamalla suomukerroksen aukkoja sitä täyttävillä tai hiuksen pinnalle kalvoa muodostavilla hoito-ja muotoilutuotteilla taisulkemalla suomukerrosta happamilla hoitoaineilla. Tuotteiden ainesosat palauttavat hiuksen kosteustasapainon ja sähköisen varauksen entiselleen sekä tuovat hiukseen kosteutta, jolloin suomut vetäytyvät pinnanmyötäisiksi. Hyvin tiivin ja panssarimaisen hiuksen pintaan, joka on liukas ja vastustava, voidaan puolestaan muotoilutuotteilla saada kitkaa helpottamaan kampauksen aikaansaamista.
Kuitukerroksen keratiinisolut ovat muodoltaan putkimaisia kuitusoluja, joita hyaliini pitää koossa. Kuitusolu muodostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrofibrilleistä. Mikrofibrillit koostuvat alkusäikeistä eli protofibrilleistä. Yksi alkusäie on muodostunut kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka ovat koostuneet atomeista (hiili, vety, happi ja typpi). Näitä molekyyliketjuja littävät toisiinsa poikittaiset rikkisillat.
Kuitukerroksessa sijaitsee hiuksen melaniini eli väripigmentit. Kuitukerroksen rakenne antaa hiukselle myös sen elastisuuden. Parturi-kampaaja vaikuttaa kuitukerroksen rakenteeseen kemiallisilla käsittelyillä. Hiusten permanentti- ja värjäyskäsittelyjen näkyvät muutokset tehdään pääasiassa kuitukerroksen rakenteeseen. Rakennevaurioksi kutsutaan hiusten kuitukerroksen rakenteen rikkoutumista. Kuitukerroksessa keskellä sijaitsee hiuksen ydinkerros, joka muodostuu tyhjistä onteloista. Ydinkerroksen merkitystä ei tunneta hyvin mutta tiedetään, että joistakin hyvin hennoista hiuksista se voi puuttua kokonaan. Ydin voijatkua koko hiusvarren mitassa tai "katketa" ja alkaa uudelleen.
Ihmisen hiuspohjan alueella kasvaa keskimäärin100 000 hiusta.
Paksuus voidaan mitata hiusvahvuusmittarilla. Keskivahvuuisten hiusten läpimitta on 0,04-0,06 mm. pienempi luku tarkoittaa ohutta hiusta ja suurempi luku paksumpaa hiusta.
Taipuisuus ja kihartuminen ovat yksilöllisiä ominaisuuksia hiuksessa. Mitä taipuvampi hius on, sitä kuohkeammalta se näyttää. Kiharaiset hiukset sijoittuvat ilmavasti toistensa päälle, kun taas suorat hiukset soljuvat toistensa lomaan limittäin sileästi ja litteästi. Hiuksiin pyritään saamaan tuuheutta ja ilmavuutta kampauksen avulla. Kampausnesteet, muotovaahdot ja vahat - rasvamaiset ja kalvoa muodostavat muotoilutuotteet tekevät hiuksen pintaan kerroksen, kalvon tai kitkaisen pinnan, jonka tarkoitus on pitää hiukset ilmavasti erossa toisistaan. Kampauksen lisäksi permanenttikäsittelyllä on mahdollista muuttaa hiuksen rakenne taipuisaksi tai kiharaiseksi pysyvästi. Oikein suunniteltu ja toteutettu permanenttikäsittely onkin hyvä tuki ja apu kampaukselle.
Hiuksen rakenne on kimmoisa ja joustava.hyvä kuntoinen ja käsittelemätön hius venyy 10-30% , mutta palautuu entiseen muotoonsa. mitä vaurioituneempi hius on ,sitä venyvämpi se on .
Hiuksen pinta on sähköiseltä varaukseltaan negatiivinen ja vetää puoleensa vastakkaista varausta olevia hiukkasia. Puhtaat ja kuivat hiukset ovat usein sähköiset ja lentävät. Lika ja pöly tarttuvat niihin helposti ja esimerkiksi kampauksen teko on hankalaa. Erityisesti talvella, kun ilman kosteus on vähäinen, tätä staattisen sähkön tuomaa ilmiötä esiintyy hiuksissa paljon. Mitä huonokuntoisempi hius on, sitä negatiivisempi niiden varaus on.
Hygroskooppsuus: Hygro- skooppisuudella tarkoitetaan hiuksen kykyä sitoa kosteutta esimerkiksi ilmasta, mikä on tyypillinen hiusmateriaalin ominaisuus. Kosteuden imeytyessä hiukseen hius muuttuu venyvämmäksi ja turpoaa. Märkänä hius on plastinen ja helposti muotoiltavissa. Tästä johtuumyös kampauksen huono kesto sateisella tai sumuisella säällä, kun ilman kosteus on korkea. Kosteuden imeytymistä hiukseen pyritään Hiusmateriaali on ehkäisemään hiuslakalla ja kosteudelta suojaavilla, kalvoa muodostavilla muotoilutuotteilla. Erilaisten käsittelyjen myötä hiuksen kuitukerroksen rakenne vaurioituu ja hius muuttuu sitä hygroskooppisem- maksi mitä vaurioituneempi sen rakenne on.
Hiusten kohoutuminen riippuu hiuksen paksuudesta, tuuheudesta ja joustavuudesta. Hiusten luonnollisella laskeutumisella tarkoitetaan kuivien hiusten tyven kohoutumisen vaikutusta muoto- linjaan hiusten laskeutuessa alas. Luonnollista kohoutumista tai laskeutumisastetta tulee enna- koida hiuksia leikattaessa. Jäykät paksut tai tuuheat hiukset kohoutuvat enemmän kuin ohuet, harvat ja veltot. Kampauksissa hiusten kohoutumista voi säädellä rullauksen tai otteiden jännitteellä . Paksuihin ja jänteviin hiuksiin kuohkeus syn- tyy helpommin, kun puolestaan ohuita ja velttoja hiuksia täytyy ylijännittää voimakkaammin. Huo- nokuntoiset hiukset menettävät joustavuuttaan ja muuttuvat veltoiksi.
Hiuspohjan ja hiusten pH-tasapainon ylläpitäminen on terveiden hiusten lähtökohta. Hiusten mahdollisimman ehjä rakenne on edellytys kaikille onnistuneille kemiallisille käsittelyille.
Mikä on Neutraali pH?
pH 7 on kemiallisesti neutraali. Hiustenhoitotuotteilla, joiden pH arvo liikkuu 3.5 ja 5.5 välillä, on todettu olevan hyödyllisiä hiuksille.
pH:n vaihtelut
Kun pH arvo menee 6.0 alapuolelle, hiuksen pintakerros sulkeutuu ja tiivistyy. Mieto hapan hoitoaine (pH alle 7) voi tuoda hiuksiin lisää kiiltoa, koska se tasoittaa hiuksen pintakerrosta, jolloin valo heijastuu suoremmin siitä. Voimakkaat hapot vaurioittavat hiusta. Happamia hoitoaineita ei tulisi käyttää, kun hiukset on värjätty punaiseksi tai oranssiksi, vaan hiuksiin tulisi käyttää muita värin hoitamiseen tarkoitettuja tuotteita.
Jos hiuksiin levitettävän vesipitoisen liuoksen pH-arvo on emäksinen (yli 7.0), vety- ja suolasidosten katkeaminen nopeutuu, ja vesi pääsee imeytymään hiukseen nopeammin. Tämä ilmiö tapahtuu aina, kun hiuksia käsitellään emäksisellä aineella, kuten väriaineet tai permanenttiaineet. Kyseisten tuotteiden vaikuttavat ainesosat pääsevät nopeasti veden mukana hiuksen ytimeen asti, kun tuote on emäksinen. Mutta jos tuote on liian alkaalinen, vaurioittaa se hiusta. Monet tuotteet on suunnattu vaikuttaamaan hiusten pH- arvoon
HIUSTEN LUONNONVÄRIAINEET
Hiusten luonnonväriaine syntyy hiussipulin melano- syyteissä. Melanosyyttien valmistamat väriaineet ovat melaniineja, ja ne kulkeutuvat melanosyyttien ulokkeiden välityksellä keratinosyytteihin. Keratinosyy- teissä melaniinit ovat värijyväsina eli pigmentteinä. Kun keratinosyytit kulkeutuvat hiustupessa eteen- päin, ne muuttuvat kuolleiksi kuitusoluiksi, ja niihin ovat jääneet hiuksille väriä antavat pigmentit. Melanosyytit ovat eläviä soluja ja väriaineiden muodostuminen niissä tapahtuu niin kuin asiat elävissä soluissa tapahtuvat: solut saavat ravintoaineita, joista muokataan geenien ohjeiden mukaan tuotteita. Valmiin tuotteen syntyminen on yleensä tulos useista perättäisistä reaktioista, joissa tarvitaan entsyymejä katalyyteiksi. Mielenkiintoista on se, että kaikki tuhannet erilaiset hiusten värivivahteet syntyvät alunperin vain harvoista lähtötuotteista. Keskeinen raaka- aine kaikille värivivahteille on tyrosiiniaminohappo.
Eumelaniini (eu=oikea) muodostaa pääasiassa rakeista pigmenttiä. Eumelaniinin erilaiset ruskeat ja mustat sävyt muodostuvat punaisen, keltaisen ja sinisen värin optisesta yhteisvaikutuksesta. Mitä enemmän on sinistä, sitä tummempi väri on.
Feomelaniinin hajanainen pigmentti on keltaista, paitsi punahiuksisilla, joilla se sisältää hapettuvat huonoimmin ja siis poistuvat hiuksista myös punaista. Keltaiset pigmentit viimeiseksi.
1. Kasvuvaihe (anageenivaihe) Hiuksen kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta, mutta lyhenee ihmisen ikääntyessä. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituvia soluja karvatupessa ylöspäin. Uusi hius kasvaa noin 1 cm kuukaudessa Nuorilla hiukset voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi. Hiusten kasvu on myös rotuominaisuus, esimerkiksi aasialaisilla ihmisillä hiukset voivat kasvaa lähes kahteen metriin. Normaalisti kasvuvaiheessa on 85-90 % hiuksista
2. Siirtymävaihe, välivaihe, ylimenovaihe (katageenivaihe) Siirtymävaihe kestää noin 2 viikkoa, jona aikana hiuksen kasvuloppuu solujen jakaantumisen loppumisen myötä. Karvatuppi supistuu ja hius irtaantuu sille tärkeistä verisuonista ja ravinnonlähteistä. Hius ei vielä irtoa hiuspohjasta ilman mekaanista rasitusta. 1-3 viikkoa kestävässä siirtymävaiheessa on noin 1 % hiuksista
3. Lepovaihe (telogeenivaihe) Lepovaihe kestää 2-4 kuukautta. Sen aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Lepovaiheen loppupuolella hiusnystystä kehittyy uusi hius ja hiuksen uusi kasvuvaihe alkaa. Lepovaiheessa on yhtäaikaisesti noin 10-15 % hiuksista.
Kommentit
Lähetä kommentti